Mobiililaitteet palvelevat kaikenikäisiä

Tietokoneiden kehittämisessä on pohjimmiltaan kyse ihmisten auttamisesta, vaikka joskus saattaa tuntua, että ne tuovat vain uusia ongelmia tullessaan. Vaikka laitteita kehittävien insinöörien ja muiden suunnittelijoiden tarkoitus on hyvä, kohtaa ns. tavallinen käyttäjä usein vaikeuksia opetellessaan käyttämään laitteita.

Tietokoneiden kehityksessä on kuitenkin nähtävissä ainakin kaksi selvää suuntausta. Ensimmäinen on, että koko ajan saadaan yhä enemmän tietoa ja tiedonkäsittelytehoa mahtumaan yhä pienempään tilaan. Nykyaikaisessa kännykässä on yli tuhatkertainen kapasiteetti verrattuna esim. 1980-luvun ensimmäisiin kotitietokoneisiin.

Toinen suuntaus on, että tietokoneista tehdään yhä helppokäyttöisempiä. Nykyaikainen mobiilitietokone (tabletti tms.) on suunniteltu yksinkertaiseksi käyttää. Pientä totuttelua senkin käyttäminen vaatii, jos ei ole aiemmin vastaaviin laitteisiin tutustunut, mutta käyttäminen on mahdollista jokaiselle iästä riippumatta. 

Aivan uuteen asiaan tutustuttaessa on hyvä, jos tarvittaessa keskustella jonkun asiaa tuntevan kanssa. Tämä koskee kaikkea uuden oppimista eikä tietotekniikka tee siinä poikkeusta. Rohkeasti vain kysymään!

TVT-visio, joka toteutui

Olisiko ollut joskus vuoden 1996 kevättalvella, kun pääsin vastavalmistuneena luokanopettajana ottamaan kantaa tieto- ja viestintätkeniikan optuskäytön kannalta keskeiseen kysymykseen. Olimme muuttanee Taivalkoskelle suoraa opiskelupaikkakunnaltamme Kajaanista. Taivalkosken kouluille oli hankittu ensimmäiset PC-tietokoneet ja kunnassa mietittiin, pitäisikö laitteita hankkia lisää. Sivistystoimen taloudesta ja myös tietotekniikan hankinnoista vastaava toimistosihteeri kysyi koulujen TVT-työryhmän palaverissa:
- Kuinka monta tietokonetta luokkaa kohti on riittävästi?
- Yhtä monta kuin on oppilasta, vastasin epäröimättä. Tuo vastaus aiheutti läsnäolijoissa vaivautunutta hymyilyä.

Tällä viikolla, noin seitsemäntoista vuotta myöhemmin, tuosta visiosta on tullut totta. Maanantaina otin viidentoista oppilaani kanssa käyttöön iPad-tabletit yksi yhteen periaatteella, eli jokaisella oppilaalla on oma henkilökohtainen tietokonelaite käytössään. Koen tämän edistysaskeleen räjähdysmäisen suurena, siis todella merkittävänä. Ensimmäistä kertaa voin suunnitella opetukseni ja oppilaitteni oppimisen niin, että tietokoneen mahdollisuudet ovat täysimääräisesti käytettävissä. Ei tarvita kahta suunnitelmaa; tietokoneen käyttäjille ja niille, jotka odottavat sen käyttämistä.

Vielä suuremmaksi tämän askeleen tekee se, että oppilaitteni käytössä oleva laite on käytettävyydeltään (käytön helppous ja ohjelmien yhteiskäytön sujuvuus) sellaista tasoa, josta viime vuosituhannen loppuvuosina emme osanneet edes unelmoida. Laitteessa on hyväntasoionen digitaalikamera ja videokamera. Laitteen kuvan saa muutamalla täppäyksellä näkymään luokan seinältä kaikille luokassa oleville. Laite keskustelee langattomasti maailmanlaajuisen tietoverkon kanssa. Laitteen akku kestää helposti koko koulupäivän aktiivisen käytön. Nyt ei opetuksen kehittämistä estä tekniikan puute. Kaikki on vain opettajan mielikuvituksesta kiinni. Huikeaa!

Taivalkosken mobiilioppimishankkeen kuulumisia voi lukea hankeblogista.

Kertokoe-ohjelmalla kertotaulut kuntoon

Kertokoe-ohjelma käyttö lähti tänään vauhdilla kyntiin. Jo useampana syksynä on kertotaulut kerrattu ja trimmattu ohjelman avulla ja tamarkkojen motivoimana.

Kertokoe-ohjelmasta otimme nyt käyttöön kakkosversion. Aiempaan verrattuna ohjelma mukautuu paremmin oppilaan osaamistasoon. Entisen tapaan se kyselee lapselta kertolaskuja aikapalkin lyhentyessä. Virheellisestä vastauksesta palkki alkaa lyhentyä myös toisesta päästä. Ohjelma laskee oikein vastattujen tehtävien määrän. Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Tässä kakkosversiossa ohjelma tarkkailee lapsen vastausnopeutta. Kun vastaustahti nopeutuu, alkaa ohjelma kysyä vaikeampia laskuja. Suurimmalla nopeudella mennään jo kymmentä suurempiin tulontekijöihin.

Tamarkat liittyvät harjoitteluun siten, että olen luvannut yli kolmenkymmenen pisteen tuloksesta kolme tamarkkaa. Sen jälkeen oppilas saa uuden ennätyksen yltäessä uudelle kymmenluvulle aina yhden tamarkan. Esim. ennätykseen 92 pistettä päästyään oppilas on siis ansainnut yhteensä yhdeksän tamarkkaa. Pidän itse kirjaa oppilaisen ennätyksistä. Oppilaat voivat käyttää yhden välitunnin päivässä luokassa Kertokokeen pelaamiseen.

Kertokoe-ohjelman ansiosta luokkani on pärjännyt hienosti kuntamme kaikille kouluille vuosittain järjestetyssä kertotaulutestissä. Jopa lukiolaiset ovat jääneet taakse!

Riippumaton mutkasta

Radio on hyvä tietoväline, jota vain harvoin nykyisin enää ehtii kuuntelemaan. Onneksi on automatkat, jotka ovat mitä oivallisinta aikaa tähän tarkoitukseen.

Tällä viikolla opin radiosta, miten riippumatossa oikeaoppisesti maataan. Ajatella, että minäkin olen kauan - lähes koko ikäni, joka ei ole enää ihan vähän - kuvitellut, että riippumatossa maataan pitkittäin. Monta kesää onkin mennyt ihan väärin maatessa. Ja kuinka paljon onkaan opettajia ja muita kesälomalaisia, jotka ovat vain hyväuskoisina ostaneet riippumaton ja alkaneet makaamaan siinä tietämättä, miten se on oikeaoppisesti tehtävä!

Nyt tulin radiosta tietämään, että oikea tapa maata onkin vähän vinottain. Ei poikittain, vaan niin, että toiselta laidalta melkein jalat putoavat ja toiselta pää. Näin, sen radio-ohjelman mukaan, saadaan mahdollisimman mukava asento. Voi olla. Olen sitä tänään mökillä hieman harjoitellut, kun vaimo oli käymässä kylällä ja lapsi nukkui. Nyt siis arvelen osaavani oikean tavan.

Sanottiin radiossa muutakin riippumatosta: Oikea kiinnityspuiden etäisyys on puoli metriä riippumaton pituutta pidempi. Sitä mietin, että jos mökkitontilla ei satu suotuisalla paikalla (aurinko ja mökkinaapurit yms. huomioiden) olemaan puita sopivalla etäisyydellä toisistaan, niin kumpi on parempi liian kaukana vai liian lähellä toisistaan olevat puut? Puiden siirtäminen kun ei tule kysymykseen ja riippumaton lyhentäminenkin voi aiheuttaa lomanviettoon sopimatonta stressiä. Tiedän, tarkoitukseen on olemassa valmiita telineitä, mutta niistä kun ei siinä radio-ohjelmassa puhuttu.

Siinä riippumaton mutkassa oikeaoppisesti makoillessani kiirehdin sitten myös miettimään, että se on hyvä, että mökkimme on keskellä metsää eikä jossain kiireisille kaupunkilaisille rakennetussa vuokramökkikylässä. Olisi siinä cityturistin hyväntahtoisuus ollut kovalla koetuksella katsellessa, kun kesä kesän jälkeen olen makoillut riippumatossa ja vielä väärällä tavalla. Vain oravat ja kirjosiepot sekä kuikat järvellä ovat makoiluani huvittuneina seurailleet, mutta niillä hyvää tahtoa kyllä riittää. Siitä olen varma.

Hyvää kesälomaa sinullekin! Elämää on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, mutta pikkuasioilla emme päätämme vaivaa. Emmehän?

Luentoaudioita Lumialla

Opettajan ansaitun kesäloman koittaessa oli aika siirtyä toisenlaisen opetustyön pariin. Kuukauden luparulianssin jälkeen kädessäni oli vihdoin ajo-opetuslupa, joka oikeuttaa antamaan ajokorttiopetusta vanhimmalle pojalleni. Tässä artikkelissa kerron, kuinka teoriaopetuksen luentoaudiot syntyivät Nokian Lumia 800 -älypuhelimella.

Olen hankkinut oppimateriaaliksi opetukseen Tmi Karvatassun julkaiseman "Opettaisinko opetusluvalla 2011"-kirjan, joka opastaa perusteellisesti opetusluvan hankinnassa ja sisältää myös aineistot tehtävineen teoriaoppitunneille. "Autokoulun" pitäminen oman perheen jäsenelle on jännittävä tilanne - opettajallekin, mistä monilla varmaan on kokemusta. Päätinkin luennoinnin sijaan lukea oppikirjan tekstit audiotiedostoiksi ja tarjota ne oppilaalleni kännykän korvanapeilla kuunneltaviksi.

Muuan viikko sitten hankkimani Nokian Lumia 800 -älypuhelin joutui siis testiin. Päätin otta selvää, onko Lumiasta tällaiseen todelliseen hyötykäyttöön. Käyttöliittymältään loistava puhelinhan se kyllä on (iPhone jää taakse), mutta julkisuudessa sitä on kovin sanoin kritisoitu hyödyllisten ohjelmien puutteesta. Omenamaailman kautta olen oppinut, että vasta appsit tekevät laitteesta toimivan työkalun.

Siispä avasin Lumiaani Marketplacen (sovelluskauppa) ja kirjoitin sen hakutoiminnon kenttään "audio recorder". Haku toi esille pitkän listan (useita näytöllisiä) ohjelmia, joihin hakusanani hakujärjestelmän mielestä sopii. Määrässä siis löytyy, mutta miten löytää tarkoitukseeni parhaiten soveltuva appsi? Microsoftin Marketplace sisältää paljon sellaista softaa, jolla ei ole hyötykäytön kanssa mitään tekemistä. Vai mitä mieltä olette piirto-ohjelmasta, jolla tuherrustaan ei voi millään tavoin saada talteen? Onneksi nämä onnettomimmat tapaukset ovat ilmaisia ja helppo poistaa puhelimesta heti kokeilun jälkeen.

Marketplacessa maksullisten ohjelmien kokeileminen on toteutettu näppärästi. Kun Applen App Storessa kokeiluun on yleensä ilmainen kevytversio (Light), niin Marketplace antaa kokeilla ilmaiseksi varsinaista ohjelmaa rajatuin ominaisuuksin tai rajatun ajan. Ohjelman voi sitten halutessaan ostaa suoraa ohjelmasta käsin eikä ilmaisversio jää turhana täyttämään laitteen tallennustilaa. Tällä tavoin on moni hyödyllinen ohjelma (esim. BoxFiles Dropbox, handyscan, Web Tiles) päätynyt käyttööni.

Palatakseni asiaan, käyttökelpoinen audiotallennin löytyi muutaman ohjelman kokeilun jälkeen. Pari testaamaani tallensi kyllä ääntä kelvollisesti, mutta vain laitteeseen. Käyttötarkoituksessani olennaista on äänitiedostojen siirtäminen muilla laitteilla kuunneltaviksi.

Audio Recorder (julkaisija: John Li) tallentaa äänen erittäin yksinkertaisen, jopa karun, käyttöliittymän kautta. Tallennettua .wav-tiedostonimeä täpätessä tuotos alkaa kuulua ja näytön alareunaan ilmestyy lisätoiminnoista kertovat kolme pistettä. Valikosta löytyy lista toimintoja, joista minulle hyödyllisin on "uppload". Tuon toiminnon kautta pääsee määrittelemään leikkeen lähettämisen joko Dropbox- tai Skydrive-pilvipalveluun. Valitsin Dropboxin, koska tiedän poikani käyttävän sitä. Audio Recorder tekee Dropboxin pääkansioon Apps-nimisen kansion ja sen sisälle kansion AudioRecorder, jonne tiedostot tallentuvat, jos et päätä toisin. Ohjelma nimittäin antaa mahdollisuuden määritellä itse muun tallennuskansion Dropboxissa.

Näillä eväillä äänitin kahdeksan ensimmäisen oppitunnin tekstit ja jaoin Dropbox-kansion sähköpostitse poikani käyttöön. Ensimmäinen oppitunti tehtävineen ja niiden läpikäymisineen on takana ja homma tuntuu toimivan. Tekemiäni äänitiedostoja ei ole tekijänoikeussyistä tarkoitus jakaa eteenpäin.

Metsästä on moneksi - metsäpäivä Taivalkoskella

Taivalkosken 4H-yhdistys toiminnanjohtaja Mikko Karjalaisen johdolla järjesti kunnan alakoululaisille metsäpäivän keskustaajaman lähellä olevan Julmaharjun kankaille. Kahdeksalla rastilla koululaiset tutustuivat metsäluontoon elinkeinon ja virkistyksen antajina.

Unto Laitala kertoi lintuharrastuksesta ja näytti lammen lintuja kaukoputkella.

Synnove Huovinen avasi kuvataulujen avulla Julmaharjun syntyhistoriaa.

Mikko Karjalainen opastaa pajuppillin teossa.

Tästä kun katkaistaan pajun kuori, niin päästään tekemään pillistä soivaa.

Poromies Juha Virkkunen ajoi lapset "poroina" aitaan. Samalla kuultiin tarinaa poroelinkeinosta.

Markku Paloniemi tenttaa puulajeja. Havupuut oli hallinnassa, mutta leppä lehdettömänä hieman hakusessa.

4H oli saanut metsäpäivään yhteistyökumppaneiksi Taivalkosken metsänhoitoyhdistyksen, Metsäkeskuksen, Syötteen kansallispuiston ja OSAO:n Taivalkosken yksikön (metsäoppilaitos) sekä useita yksityishenkilöitä talkoilla. Kiitokset kaikille asiantuntevasta työpanoksesta ja antoisasta metsäpäivästä! 

Leirikoulussa Pikku-Syötteellä

Koulumme 5-6. luokan oppilaat saivat viettää kahden vuorokauden mittaisen leirikoulun Pikku-Syötteellä Nuorisokeskus Syötteen tiloista ja palveluista nauttien 21.-23.5.2012. Ohjaajina toimivat Syötteen leirikouluammattilaiset leirikeskuspedagogi Timo Lahden johdolla. Ohjelma oli monipuolista, ammattitaitoisesti ohjattua sekä peruskoulun opetussuunnitelmaa hyvin tukevaa. Sain itse olla opettajana mukana leirikoulussa ja tämä artikkeli on koottu leirikoulun aikana kirjoittamistani Facebook-muistiinpanoista.

Täällä ei enää kauaa pysytä.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului korikiipeilyä, jousiammuntaa ja salibandya. Korikiipeilyssä pinotaan maitokoreja (niitä sinisiä) päällekkäin ja noustaan pinon kohotessa korkeuksiin. Valitettavasti koreja oli käytössä vain kolmetoista, sillä muutamat jermuistamme pinosivat ne kaikki torniksi ja nousivat vielä koko komeuden päälle seisomaan. Hurjan kuuloista touhua? Sitähän se onkin. Onneksi Riku-ohjaaja, varmistusköysi ja -valjaat tekivät homman täysin turvalliseksi.

Päivällisen jälkeen kokoonnuimme saliin jousiammunnan pariin. Muutamaa lukuunottamatta laji oli uusi tuttavuus. Matkaa oli n. 10 metriä ja taulu sellainen, jossa kympin halkaisija n. viiden sentin luokkaa. Mutta eipä mittää... muuan heppu ampui viidellä nuolella 47 pistetä! Myönsi joskus pitäneensä jouskaria kädessään. Melkoista menoa!

Seitsemältä oli vielä salivuoro, joka kului hupaisesti salibandyn parissa. Hikisenä iltapalalle ja sitten saunaan. Varsin tyytyväisin mielin suuntasivat leirikoululaiset huoneisiinsa, kun sovittu hiljaisuuden aika koitti.

Toinen päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen leirikoululaiset olivat virkeinä valmiita uuden päivän haasteisiin. Aamupalan jälkeen Köpi opasti meidät kiipeilyluokkaan ja seinäkiipeilyn salaisuusiin. Eilisestä korikiipeilystä tutut turvavaljaat sujahtivat jo sujuvasti päälle. Kiipeilykengät jalkaan, kypärä päähän ja suunta kohti kattoa. Lähes kaikki pääsivät vuorollaan taistelemaan maan vetovoimaa vastaan kiipeilyseinän otteiden avulla. Osa selvitti kaikki kolme reittiä, tosin viimeinen - "miinusseinä" - hieman helpotettuna. Lystiä oli!

Kun lounas oli nautittu, Köpi jatkoi kanssamme onglematehtävillä. Järjestäydyttiin lankulla seisoen, nostettiin... siis laskettiin onkivapaa, rakennettiin neliöitä ja kolmioita sekä kaarisilta kaunoinen. Kierrätettiin köysilenkkiä piirin ympäri, tehtiin ihmisköydestä kasisolmu ja ratkaistiin tolppaan kiinnitetyn tuplakasilenkin arvoitus. Köpi näytti, miten pitkästä köydestä tehdään "selkäreppu". Lopuksi oivallettiin, miten porukka kuljetetaan asfalttiin maalatun ruudukon yli niin, että jokainen saa astua vain yhteen ruutuun. Ongelmatehtävien parissa huomattiin, että aivotyökin voi tuntua rasittavalta. Hienosti kuitenkin selvittiin yhdessä yrittäen.

Ennen päivällistä saimme tutustua valokuvauksen perusasioihin kenkälaatikkokameroiden avulla. Timo-ohjaaja kertoi, miten homma toimii, mikä jälkeen jakauduttiin työpareiksi ja ensimmäiset pääsivät lataamaan valoherkän paperin kenkälaatikkokameran sisuksiin. Sitten vain ulos ja sopivaa kuvauskohdetta etsimään. Puolentoista minuutin valotuksen jälkeen linssin virkaa toimittava neulanreikä suljettiin ja palattiin sisälle pimiöhuoneeseen. Punaisella valolla valaistussa pimiössä kameralaatikko avattiin, valokuvapaperi irroitettiin ja siihen alettiin kehittää valokuvaa. Ensin paperia uitettiin kehitteessä, sitten pysäyttimessä ja kiinnittimessä. Niin vain valkoiselle paperille ilmeistyi hienoja mustavalkokuvia, jotka esittivät mm. autoja, tornia, puita tai kallioita. Mieleenpainuva kokemus tämäkin!

Päivällisen jälkeen saimme ylimääräisen salivuoron. Yhtaikaa leirikoulussa ollut Kellon koulu tarttui haasteeseen ja saimme pelata tiukan koulujenvälisen salibandy-ottelun. Aivan ei haastajakoulun iskuvoima riittänyt suuremman voittamiseen, mutta peli oli tiukka. Kiitos sinne Haukiputaalle hyvästä pelistä ja onnittelut voitosta!

Illalla pelattiin biljardia ja nautittiin hotellin ikkunosta avautuvista kauniista maisemista. Open ei tarvinnut pelivuoroja varata, kun pojat vuoron perään esittivät haasteita. Yllättävän hyvin pärjäsin, mutta taisipa joku päästä juhlimaan voittoakin. Kymmeneksi hiljennyttiin omiin huoneisiin.

Kolmas päivä

Viimeinen leirikoulupäivä valkeni yhtä aurinkoisena kuin aiemmatkin. Köpi-oppaan kanssa olimme sopineet, että porukka kuskataan patikoimaan Pikku-Syötteeltä vähän kauemmas Pytkynharjun maisemiin, jossa kankaat ovat jo kuivat ja vaellus voidaan tehdä kevyemmin kengin. Paikkavalinta olikin oivallinen. Patikoimme korkeita hiekkaharjuja pitkin mäntykankaalta toiselle juuri sulaneiden soiden hohtaessa maaruskan jäännösväreissä ja jäistä vapautuneiden lampien välkkyessä Syötteen vaaramaisemaa peilaten. Matkaa vaellukselle kertyi melkein kuusi kilometriä, pojille hieman enemmän, kun kirmailivat ylimääräistä energiaansa harjurinteille. Aurinko paistoi koko retken ajan kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta ilma oli vielä keväisen viileä - ihanteellinen patikointisää siis. Paikkaa voi lämpimästi suositella perheiden retkikohteeksi. Sports-tracker.comissa reitti ja joitain kuvia retkeltä.

Niin jäi taakse leirikoulu ja Pikku-Syötteen ihanteelliset leirikoulupuitteet. Kiitos reippaille leirikoululaisille! Teidän kanssanne oli helppo olla, kun jokaisella oli halu kantaa oma kortensa yhteiseen leirikoulukekoon. Kaikki sujui suunnitellusti. Yöt käytettiin siihen, mihin ne on tarkoitettu - lepoon ja päivät osallistuttiin innolla leirikouluammattilaisten järjestämään ohjelmaan. Kiitos Pia, kun annoit vapaa-aikaasi käyttöömme ja toimit huoltajana leirikoulussamme! Kiitos teille oppilaiden vanhemmat, että teitte kotityösopimusten ja muuhun rahankeruuseen osallistumisenne myötä mahdolliseksi kaikki nämä uudet kokemukset ja elämykset. Uskon, että näitä päiviä muistellaan vielä kauan.

Kiitos Timolle toimivasta paketista, jossa jokaiselle osalle oli löytynyt osaava ohjaaja. Erityiskiitokset Hotelli Pikku-Syötteen loistavalle keittiölle!