keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Metsästä on moneksi - metsäpäivä Taivalkoskella


Taivalkosken 4H-yhdistys toiminnanjohtaja Mikko Karjalaisen johdolla järjesti kunnan alakoululaisille metsäpäivän keskustaajaman lähellä olevan Julmaharjun kankaille. Kahdeksalla rastilla koululaiset tutustuivat metsäluontoon elinkeinon ja virkistyksen antajina.

Unto Laitala kertoi lintuharrastuksesta ja näytti lammen lintuja kaukoputkella.
Synnove Huovinen avasi kuvataulujen avulla Julmaharjun syntyhistoriaa.

Mikko Karjalainen opastaa pajuppillin teossa.
Tästä kun katkaistaan pajun kuori, niin päästään tekemään pillistä soivaa.
Poromies Juha Virkkunen ajoi lapset "poroina" aitaan. Samalla kuultiin tarinaa poroelinkeinosta.
Markku Paloniemi tenttaa puulajeja. Havupuut oli hallinnassa, mutta leppä lehdettömänä hieman hakusessa.
4H oli saanut metsäpäivään yhteistyökumppaneiksi Taivalkosken metsänhoitoyhdistyksen, Metsäkeskuksen, Syötteen kansallispuiston ja OSAO:n Taivalkosken yksikön (metsäoppilaitos) sekä useita yksityishenkilöitä talkoilla. Kiitokset kaikille asiantuntevasta työpanoksesta ja antoisasta metsäpäivästä! 

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Leirikoulussa Pikku-Syötteellä

Koulumme 5-6. luokan oppilaat saivat viettää kahden vuorokauden mittaisen leirikoulun Pikku-Syötteellä Nuorisokeskus Syötteen tiloista ja palveluista nauttien 21.-23.5.2012. Ohjaajina toimivat Syötteen leirikouluammattilaiset leirikeskuspedagogi Timo Lahden johdolla. Ohjelma oli monipuolista, ammattitaitoisesti ohjattua sekä peruskoulun opetussuunnitelmaa hyvin tukevaa. Sain itse olla opettajana mukana leirikoulussa ja tämä artikkeli on koottu leirikoulun aikana kirjoittamistani Facebook-muistiinpanoista.

Täällä ei enää kauaa pysytä.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului korikiipeilyä, jousiammuntaa ja salibandya. Korikiipeilyssä pinotaan maitokoreja (niitä sinisiä) päällekkäin ja noustaan pinon kohotessa korkeuksiin. Valitettavasti koreja oli käytössä vain kolmetoista, sillä muutamat jermuistamme pinosivat ne kaikki torniksi ja nousivat vielä koko komeuden päälle seisomaan. Hurjan kuuloista touhua? Sitähän se onkin. Onneksi Riku-ohjaaja, varmistusköysi ja -valjaat tekivät homman täysin turvalliseksi.

Päivällisen jälkeen kokoonnuimme saliin jousiammunnan pariin. Muutamaa lukuunottamatta laji oli uusi tuttavuus. Matkaa oli n. 10 metriä ja taulu sellainen, jossa kympin halkaisija n. viiden sentin luokkaa. Mutta eipä mittää... muuan heppu ampui viidellä nuolella 47 pistetä! Myönsi joskus pitäneensä jouskaria kädessään. Melkoista menoa!

Seitsemältä oli vielä salivuoro, joka kului hupaisesti salibandyn parissa. Hikisenä iltapalalle ja sitten saunaan. Varsin tyytyväisin mielin suuntasivat leirikoululaiset huoneisiinsa, kun sovittu hiljaisuuden aika koitti.

Toinen päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen leirikoululaiset olivat virkeinä valmiita uuden päivän haasteisiin. Aamupalan jälkeen Köpi opasti meidät kiipeilyluokkaan ja seinäkiipeilyn salaisuusiin. Eilisestä korikiipeilystä tutut turvavaljaat sujahtivat jo sujuvasti päälle. Kiipeilykengät jalkaan, kypärä päähän ja suunta kohti kattoa. Lähes kaikki pääsivät vuorollaan taistelemaan maan vetovoimaa vastaan kiipeilyseinän otteiden avulla. Osa selvitti kaikki kolme reittiä, tosin viimeinen - "miinusseinä" - hieman helpotettuna. Lystiä oli!

Kun lounas oli nautittu, Köpi jatkoi kanssamme onglematehtävillä. Järjestäydyttiin lankulla seisoen, nostettiin... siis laskettiin onkivapaa, rakennettiin neliöitä ja kolmioita sekä kaarisilta kaunoinen. Kierrätettiin köysilenkkiä piirin ympäri, tehtiin ihmisköydestä kasisolmu ja ratkaistiin tolppaan kiinnitetyn tuplakasilenkin arvoitus. Köpi näytti, miten pitkästä köydestä tehdään "selkäreppu". Lopuksi oivallettiin, miten porukka kuljetetaan asfalttiin maalatun ruudukon yli niin, että jokainen saa astua vain yhteen ruutuun. Ongelmatehtävien parissa huomattiin, että aivotyökin voi tuntua rasittavalta. Hienosti kuitenkin selvittiin yhdessä yrittäen.

Ennen päivällistä saimme tutustua valokuvauksen perusasioihin kenkälaatikkokameroiden avulla. Timo-ohjaaja kertoi, miten homma toimii, mikä jälkeen jakauduttiin työpareiksi ja ensimmäiset pääsivät lataamaan valoherkän paperin kenkälaatikkokameran sisuksiin. Sitten vain ulos ja sopivaa kuvauskohdetta etsimään. Puolentoista minuutin valotuksen jälkeen linssin virkaa toimittava neulanreikä suljettiin ja palattiin sisälle pimiöhuoneeseen. Punaisella valolla valaistussa pimiössä kameralaatikko avattiin, valokuvapaperi irroitettiin ja siihen alettiin kehittää valokuvaa. Ensin paperia uitettiin kehitteessä, sitten pysäyttimessä ja kiinnittimessä. Niin vain valkoiselle paperille ilmeistyi hienoja mustavalkokuvia, jotka esittivät mm. autoja, tornia, puita tai kallioita. Mieleenpainuva kokemus tämäkin!

Päivällisen jälkeen saimme ylimääräisen salivuoron. Yhtaikaa leirikoulussa ollut Kellon koulu tarttui haasteeseen ja saimme pelata tiukan koulujenvälisen salibandy-ottelun. Aivan ei haastajakoulun iskuvoima riittänyt suuremman voittamiseen, mutta peli oli tiukka. Kiitos sinne Haukiputaalle hyvästä pelistä ja onnittelut voitosta!

Illalla pelattiin biljardia ja nautittiin hotellin ikkunosta avautuvista kauniista maisemista. Open ei tarvinnut pelivuoroja varata, kun pojat vuoron perään esittivät haasteita. Yllättävän hyvin pärjäsin, mutta taisipa joku päästä juhlimaan voittoakin. Kymmeneksi hiljennyttiin omiin huoneisiin.

Kolmas päivä


Viimeinen leirikoulupäivä valkeni yhtä aurinkoisena kuin aiemmatkin. Köpi-oppaan kanssa olimme sopineet, että porukka kuskataan patikoimaan Pikku-Syötteeltä vähän kauemmas Pytkynharjun maisemiin, jossa kankaat ovat jo kuivat ja vaellus voidaan tehdä kevyemmin kengin. Paikkavalinta olikin oivallinen. Patikoimme korkeita hiekkaharjuja pitkin mäntykankaalta toiselle juuri sulaneiden soiden hohtaessa maaruskan jäännösväreissä ja jäistä vapautuneiden lampien välkkyessä Syötteen vaaramaisemaa peilaten. Matkaa vaellukselle kertyi melkein kuusi kilometriä, pojille hieman enemmän, kun kirmailivat ylimääräistä energiaansa harjurinteille. Aurinko paistoi koko retken ajan kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta ilma oli vielä keväisen viileä - ihanteellinen patikointisää siis. Paikkaa voi lämpimästi suositella perheiden retkikohteeksi. Sports-tracker.comissa reitti ja joitain kuvia retkeltä.

Niin jäi taakse leirikoulu ja Pikku-Syötteen ihanteelliset leirikoulupuitteet. Kiitos reippaille leirikoululaisille! Teidän kanssanne oli helppo olla, kun jokaisella oli halu kantaa oma kortensa yhteiseen leirikoulukekoon. Kaikki sujui suunnitellusti. Yöt käytettiin siihen, mihin ne on tarkoitettu - lepoon ja päivät osallistuttiin innolla leirikouluammattilaisten järjestämään ohjelmaan. Kiitos Pia, kun annoit vapaa-aikaasi käyttöömme ja toimit huoltajana leirikoulussamme! Kiitos teille oppilaiden vanhemmat, että teitte kotityösopimusten ja muuhun rahankeruuseen osallistumisenne myötä mahdolliseksi kaikki nämä uudet kokemukset ja elämykset. Uskon, että näitä päiviä muistellaan vielä kauan.

Kiitos Timolle toimivasta paketista, jossa jokaiselle osalle oli löytynyt osaava ohjaaja. Erityiskiitokset Hotelli Pikku-Syötteen loistavalle keittiölle!




perjantai 11. toukokuuta 2012

Minecraft Edu - kylätalo valmistumassa

Viherlaakson kylätalo alkaa olla valmis. Oppilaat ovat vähitellen rakennelleet taloa tamarkoilla ostamillaan tietokonetunneilla. Haastattelin kylätalon suunnittelijaa ja kävimme hänen kanssaan katsastamassa talon uudet tilat.

(Video poistettu suunnittelijaoppilaan pyynnöstä)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Työrauhaa luokkaan

Tällä viikolla tuli erään työkaverini kanssa puheeksi luokan työrauha. Hänen nykyinen yhdysluokkansa on työrauhan suhteen haastava ja ensi vuoden yhdistelmä tulee olemaan vielä haasteellisempi. Hän totesi tuntevansa, että positiiviset keinot eivät auta ja kaipasi vinkkejä tilanteeseen.

Niinhän se on, että haluaisimme antaa positiivisen aikuisen mallin oppilaillemme. Opettajina tunnemme tuskaa ja turhautumista, kun huomaamme, ettei myönteinen lähestymistapamme esim. työrauhaongelmaan näytä tehoavan. On kuluttavaa ottaa samat asiat aina uudelleen keskusteluun ja nähdä, ettei haluttua vaikutusta saada näkyville.

Kollegan tuntoja kuunnellessani palasi mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne omassa yhdysluokassani. Vaikka oppilaat olivat mukavia, he eivät malttaneet keskittyä hiljaiseen työskentelyyn silloin, kun oli sen aika. Itsekuri oli olematonta: Mieleen tullut asia kerrottiin välittömästi vieruskaverille, vaikka tämä yritti keskittyä koulutehtäviin.

Päätin kiristää ohjaksia. Kehitin työrauhan parantamiseksi systeemin, jonka nimesin työrauhamittariksi. Systeemini oli tarkoin määritelty, kannusti sosiaaliseen kontrolliin, mutta oli samalla palkitseva. Myös opettajalta se vaati systeemin "sääntöihin" sitoutumista ja johdonmukaista toimintaa.

Tulokset olivat hämmentävän hyvät. Muutamassa kuukaudessa työrauhamittari teki itsensä tarpeettomaksi ja on saanut jo vuoden päivät olla kaapissa odottamassa tulevia tarpeita.

Lisätietoa Työrauhamittarista koulumme wikissä